Nyt on hakemukset jätetty, suositukset vielä puuttuvat. Toivottavasti ne saan nopeasti.
Tiistaina infotilaisuus/haastattelut. Jänskättää vähän.
Muutama hassu kuukausi aikaa... Apua!
19-vuotias neitonen kirjoittaa omasta ajastaan Amerikan suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Seikkailijasielu haluaa jotain uutta! Oma kultakin tukee ajatusta. Ei hullumpaa.
Ajatuksia tästä "lopullisesta" päätöksestä on vaikea saada kasaan. Kaikki tähän mennessä on tapahtunut niin nopeasti... Tänään vihdoinkin laitoin alustavan hakemuksen jossa oli siis vain nimi, osoite ja puhelinnumero. 20minuuttia myöhemmin toimistolta soitetaan ja kysytään, että olenko tosissani ja mielenkiinnolla hakemassa. Hell yeah! Sähköpostiin ajat infotilaisuudesta ja linkki online hakemuksen tekoon. Muutama tunti hakemuksen tekemisessä vierähti. Haluan siitä hyvän, sillä haluan hyvän ja mukavan perheen.
Päälimmäiset ajatukset on ilonsekaisen haikeat. Poikaystävän jättäminen kotosuomeen on pelottava ajatus. Armeijaahan se nyt käy, eli ei päästä näkemään edes kunnolla ennenkuin lähden. Ei viikonloppua pidenpään. Ikävä tulee varmasti, mutta vuoden jälkeen ei tarvitse olla erossa enää pitkää aikaa. Silloin on armeija hoidettu ja minun kaukomaakaipuuni. En halua tulla toisiin aatoksiin jonkun muun takia. En halua joutua katumaan sitä, että jätin menemättä. Onneksi rakkaani kannustaa minua täysillä menemään, paraskulta! Jos rakkaus on aitoa, kyllä me kestetään. On ne muutkin kestänyt!
Tiistaina infotilaisuus/haastattelut. Jänskättää vähän.
Muutama hassu kuukausi aikaa... Apua!
19-vuotias neitonen kirjoittaa omasta ajastaan Amerikan suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Seikkailijasielu haluaa jotain uutta! Oma kultakin tukee ajatusta. Ei hullumpaa.
Ajatuksia tästä "lopullisesta" päätöksestä on vaikea saada kasaan. Kaikki tähän mennessä on tapahtunut niin nopeasti... Tänään vihdoinkin laitoin alustavan hakemuksen jossa oli siis vain nimi, osoite ja puhelinnumero. 20minuuttia myöhemmin toimistolta soitetaan ja kysytään, että olenko tosissani ja mielenkiinnolla hakemassa. Hell yeah! Sähköpostiin ajat infotilaisuudesta ja linkki online hakemuksen tekoon. Muutama tunti hakemuksen tekemisessä vierähti. Haluan siitä hyvän, sillä haluan hyvän ja mukavan perheen.
Päälimmäiset ajatukset on ilonsekaisen haikeat. Poikaystävän jättäminen kotosuomeen on pelottava ajatus. Armeijaahan se nyt käy, eli ei päästä näkemään edes kunnolla ennenkuin lähden. Ei viikonloppua pidenpään. Ikävä tulee varmasti, mutta vuoden jälkeen ei tarvitse olla erossa enää pitkää aikaa. Silloin on armeija hoidettu ja minun kaukomaakaipuuni. En halua tulla toisiin aatoksiin jonkun muun takia. En halua joutua katumaan sitä, että jätin menemättä. Onneksi rakkaani kannustaa minua täysillä menemään, paraskulta! Jos rakkaus on aitoa, kyllä me kestetään. On ne muutkin kestänyt!
XOXO, Jewel
Moi!!!! Ollaan niin samassa tilanteessa että oli pakko kommentoida. Oon nimittäin itekkin suuntaamassa syksyn alussa auppariksi (tosin Lontooseen) mikäli nyt saan perheen... Ja poikaystävä on myös minunkin tapauksessani jäämässä suomeen odottamaan (käymään armeijaa) haha!
VastaaPoistaJään kyllä seurailemaan siun tilanteen etenemistä! :)
Ps. Miullaki on auppariblogi
Ihanaa jee :-)! Se on kyllä kiva aina seurata muiden taivalta ja suuntaankin tästä sun blogia kohti.
Poista