Kesäfiilistelyy

Musiikin muodossa ajattelin laittaa kesäfiilistelybiisei viime kesiltä. Toi aurinko, kuiva asfaltti, lintujen laulut, jo ensimmäiset nuput puissa tuo vaan niin hyvän mielen! Kesäsin suosin tosi paljon suomalaista musiikkia ja hiphoppia. Kaikist eniten jenkkeihin lähössä harmittaa suomen kesän menettäminen. Festarit, telttaretket, hyvipuistot kavereitten kanssa, juhannus, myöhäiset kesäyöajelut, yöuinnit, pussikaljat... Toi kaikki vaan on jotain niin parasta koko vuonna suomessa! Summer upin, pipe festin menettäminen on suurin töytäsy mitä mulle voi antaa. Elän kesää varten... :-( Tulee NIIN ikävä suomen kesää... Vaikka suomenkesä on enemmä pilvee ja sadetta niin elän neki päivät ihan täysillä. Kesällä on vaan aina niin huippufiilis ja tekee mieli olla hereillä kokoajan ettei menetä yhtäkään ihanaa hetkee. Kesäset lämpimät sateet on myös. EEEI! Koht päätän etten lähe koska haluun jäädä kokee suomen kesä. Kyl mä lähen... Onneks mulle jää MM-kisat ja sm-liiga.









Niitä nyt tuli muutama :--D! Itelleki hyvä soittolista tost jokapäiväseen fiilistelyyn aina sinne lokakuun puoleen väliin asti ku on pakko luovuttaa ja tajuu et siel alkaa olee kylmä.

Inspiration

Eli jenkeissä varmaan uskaltais pukeutua enemmän niin, miten ois halunnu ehkäpä täällä pukeutuu, mutta ei vaan oo jostain syystä viittiny ja on miettiny et se on liian rohkeeta koto Suomeen ja varsinkin pienenpiin kaupunkeihin. Eksyin romwen sivuille taas vaihteeksi, josta voisin jokatoisen vaatteen kotiuttaa vähintään. Ne on niin rohkean mahtavan hienon uskaliaita. Tietysti siellä kannattaa suosia helppohoitoisia ja helppokäyttöisiä vaatteita, kun on niin paljon lasten kanssa tekemisissä. Tietysti riippuu ihan siitä, mitä sinä päivänä muuten tehdään.

Listaan tähän nyt omia inspiraatiokuvia.

Ja en siis tosiaankaan mitään oo romwelta saanut, miellyttää vaan omaa silmää niiden vaatteet niin pirusti :--)

Auppari video

Tänään sain luonnon valossa tehtyä sen "miksi minut pitäisi valita au pairiksi- videon". Tein sitä viime yönäkin kuitenkaan saamatta siitä hyvää. En väitä, että se nytkään olisi hyvä tai erikoinen. Minä höpöttämässä 3minuuttia englantia miksi olen paras. Viime yönä valvoin taas johonkin neljään pyöritellen näitä auppari asioita päässäni. Ihan normaalia minulle, yöeläimeksi syntynyt. Eri vuorokausirytmiin jne. 
Videon voisin tänne laittaa kun olen host- familyn saanut, eli en vielä tosiaan. :--D!
Muuten kyllä vlog-päivitykset olisivat mukavia, ja nytkun on tullut tuota englantia höpötettyä kameralle niin paljon niin ehkä se suomikin jotenkin menisi ehkä vähän luonnollisemmin. 
Postauksen pointti oli, että sain jotain taas lisää aikaiseksi ja eteenpäin mennään vauhdilla. Eli viime viikolla torstaina vissiin laitoin ekaa kertaa sen "alkuhakemuksen" sinne Cultural Caren sivuille, nyt on oma hakemusosio valmis, 2/4 suositusta saatu, video tehty, kelasta haettu inttimiehelle uudet paperit, info/haastattelu suoritettu. Enää puuttuu ne kaksi suositusta, tulossa ovat kyllä. Uusi profiilikuva hakemukseen ja sit alkais olee tää osio valmis ja eikun perheen metsästykseen.

Oon vaan niin exited tästä kaikesta!

Innostuin myös leikkimään kameran kanssa yöllä... 

Infotilaisuus & haastattelu

Tänään oli siis CC:n toimistolla siin infossa ja haastattelussa. Siellä oli vaan yks ihminen mun lisäks joten saatiin aika henkilökohtanen infotilaisuus. Info ei mitenkää pelottanu muo, päinvastoin. Tulin paljo varmemmaks siitä, että haluan todellakin auppariks ja voi että, haluun lähtee jo! Oon ihan intopiukeena täällä jo odottamassa matching prosessia. Neljästä suosituksesta kaks puuttuu, ja sit hakemus ois valmis.
Apua! Mul on paljon asiaa ja jos yritän selittää kaikkee kokoaja samaa aikaa ni tulee sekavaa ja en tosiaan tiiä mistä alottaisin.
Joo eli alotan siitä, että sain tänään kaks ekaa suositustekstiä ja voiettä toinen oli kirjottanu musta niin ihanasti. Kiitos Hannu. :--)! Toivottavasti myös tarkotit juttuja. Hannu siis on vuoropäälikkönäni, ihana sellainen ihminen kyllä. Tuli hyvälle mielelle siitä tekstistä ja sai kyllä paljon itsevarmuutta haastatteluun.
Toinen asia toi info, eli oltiin neljä ihmistä siinä "tilaisuudessa". Saatiin kuulla ihan kokemuksia, nähdä kuvia ja kuulla sitten ihan fakta asioita esim. vakuutuksista ja muista. Mielenkiintoisia juttuja oli kyllä. Itse vaan kokoajan olen etsinyt tietoa blogeista ja keskustelupalstoilta kiitos suomi24, vauva.fi.. ja ottanut kaikesta selvää. Kaikkeenhan ei kuitenkaan vastausta löydy, onneksi CC:llä kyllä noi ihmiset tuntuu siltä että auttaa kyllä ihan sama mitä kysyy. Ja nopeasti tulee kyllä aina vastaukset! Plussaa tälläiselle kärsimättömälle nytnythetiheti persoonalle.
Kolmanneksi haastattelu joka ei tosiaankaan ollut kamalaa. Kyseltiin samoja juttuja kuin onlinehakemuksessa suomeksi, ja kanttaa vastata ihan niinkuin miettii. Ei ole vääriä tai oikeita vastauksia ellei vastaa että tunkee lapset uuniin ja paistaa ne ja syö.  Englannin kielinen osuus meni myös hyvin ja keskustelun vaihtaminen suomesta englanniksi tuntui ekan lauseen aikana oudolta, mutta itselleni se muuttui hetkessä hyvin luonnolliseksi. Ehkä koska nyt olen puhellut kameralle itsekseni englantia kun olen yrittänyt kuvata au pair videota pääsemättä mihinkään. Ihan helppoja kysymyksiä mielestäni kysytään.
Neljäs ja ei todellakaan blogin kannalta tärkeä asia on Pamela. Rakas kanini Pamela. Se on vaan niin ihana. Nytkin kun makaan tässä sohvalla, se makaa selkäni päällä ja välillä haistelee nutturaani. IHANA kulti. Se myös istuessa kiipeää olkapäälle tai tulee ihan naaman eteen haistelemaan nenääni tai tulee vaan syliin. Juoksee myöskin aina nykyään vastaan, ihan sama tuleeko vessasta tai kaupasta. Seuraakin nykyään joka paikkaan kotona, hyppii ikkunalaudalle ja leikkii olevansa kissa. Ihana otus :--)

 

Vuosi Amerikassa on vasta edessä

Nyt on hakemukset jätetty, suositukset vielä puuttuvat. Toivottavasti ne saan nopeasti.
Tiistaina infotilaisuus/haastattelut. Jänskättää vähän.
Muutama hassu kuukausi aikaa... Apua!

19-vuotias neitonen kirjoittaa omasta ajastaan Amerikan suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Seikkailijasielu haluaa jotain uutta! Oma kultakin tukee ajatusta. Ei hullumpaa.

Ajatuksia tästä "lopullisesta" päätöksestä on vaikea saada kasaan. Kaikki tähän mennessä on tapahtunut niin nopeasti... Tänään vihdoinkin laitoin alustavan hakemuksen jossa oli siis vain nimi, osoite ja puhelinnumero. 20minuuttia myöhemmin toimistolta soitetaan ja kysytään, että olenko tosissani ja mielenkiinnolla hakemassa. Hell yeah! Sähköpostiin ajat infotilaisuudesta ja linkki online hakemuksen tekoon. Muutama tunti hakemuksen tekemisessä vierähti. Haluan siitä hyvän, sillä haluan hyvän ja mukavan perheen.

Päälimmäiset ajatukset on ilonsekaisen haikeat. Poikaystävän jättäminen kotosuomeen on pelottava ajatus. Armeijaahan se nyt käy, eli ei päästä näkemään edes kunnolla ennenkuin lähden. Ei viikonloppua pidenpään. Ikävä tulee varmasti, mutta vuoden jälkeen ei tarvitse olla erossa enää pitkää aikaa. Silloin on armeija hoidettu ja minun kaukomaakaipuuni. En halua tulla toisiin aatoksiin jonkun muun takia. En halua joutua katumaan sitä, että jätin menemättä. Onneksi rakkaani kannustaa minua täysillä menemään, paraskulta! Jos rakkaus on aitoa, kyllä me kestetään. On ne muutkin kestänyt!

XOXO, Jewel